Vaikka tekee kipeää, Ei haittaa...

Mun ihmisarvo niellään ja sivuutetaan vaan kerta toisensa jälkeen, koska sillä ei oo kellekään muulle väliä kuin mulle.
  Eikä kukaan kunnioita mua. Oon täyspaska idiootti kusipää. Mitään mitä mä teen tai millään mitä mä olen, ei ole mitään arvoa.

Periaatteessa mua ei siis ole, vaikka kovasti yritänkin olla.

Musta tulee taas Prinssi Näkymätön Piisami, vaikka olenki kovasti yrittänyt olla olematta sitä. Minä haluan, että minä näyn, mutta minusta tehdään näkymätön.

Tänään tuli televisiosta muumi-jakso, jossa oli Ninni. Se näkymätön pieni tyttö, joka oli näkymätön, koska kukaan ei rakastanut häntä. Ja mieleeni tuli ne hetket, jolloin itsestäni tuntui, että olisin näkymätön. Onkohan se oikeasti totta?
 Se, että minusta tulee näkymätön? Minusta tuntuu hyvin olemattomalta tällähetkellä.
Kaikesta tästä pitäis pystyä kasvamaan ihmisenä, kehittymään. Mutta mä en halua. Mä haluan just nyt jäädä itkemään tälle asialle. Mä haluun hetkeksi pysäyttää kehityksen ja itkeä sitä, että mä olen mä.
  Vaikka mä olenkin upea ja kaikkee, siltä ei tunnu jsut nyt. Ei tunnu siltä, että tekisin oikein. Eikä tunnu siltä että olisin mitään mikä olisi hyvä.


Käytännössä mä lakkaan siis olemasta.

Teet kaikesta siedettävämpää

ja vaikka tekee kipeää, ei haittaa

lailla siemenen laitat mut itämään

ja jalkojes juureen voin kasvaa

Teet uudeksi taivaan ja maan

ja nostat mut usvaksi sen väliin

ja vaikka se usva on sakeaa

sinä tiedät reitin sen läpi.