Je veux que vous

    Avasin silmäni ja näin valon. Se hohti etäisenä ja läpikuultavana edessäni, mutta se oli ystävällinen valo. Se oli opastava ja auttava valo. Tahdoin kietoutua siihen. Tahdoin sen vain itselleni.
    Noustessani ylös ja hoippuessani hitaasti kohti valoa aistin niin paljon asioita, että minua huimasi. Aivan liian moni asia kävi niin voimakkaana ylleni. Melkein jopa kuvottikin. Aistin sateen jälkeisen puhdistuneen ilman ja kostean mullan tuoksun jalkojeni alla. Mutta aistin myös joskus kauan sitten unohdettujen luiden viimeisimmän (mutta myös kauneimman) sinfonian, sekä märäntyvän lihan ja sitä kaivertavien matojen ja toukkien läpitunkevan löyhkän. Kuului kuminaa ja rapinaa. Sekä tietenkin askelieni epämääräinen tumahtelu ja litinä liian märässä maassa. Huimasi, pyörrytti, väsytti.
    Lempeä tuulenvire ei osannut oikein päättää, mihin suuntaan halusi hiuksiani kiskoa ja suussani velloi kitkerä maku. Suutani kuivasi ja silmiäni kirveli. Haparoin tukea jostain, jotta pysyisin tolpillani, mutta mistään ei sitä löytynyt. Paikka oli aivan autio ja pimeä, mutta se valo loisti aivan kuin joidenkin lomasta. Ehkä vatsassani oli metsä, ehkä vain irtileikattuja jalkoja ja käsiä, jotka oli nostettu pystyyn esittämään metsää. En tiennyt, enkä oikein välittänytkään. Pääasia tuntui olevan vain se ohut valo, joka alkoi saamaan virhetunteita herättäviä piirteitä.
    Ja juuri kun kohotin väsyneen, arpisen käteni kurkottaakseni valoon, päässäni pimeni. Kuin ylleni oltaisin kiedottu ikuisen mustan suloinen ja tukahduttava pimeys, hiljaisuus. Olemattomuus.
    Kaaduin siis jälleen multaan ja siihen minä myös jäin osaksi märäntyvää lihamassaa ja luita. Osaksi kosteaa ilmaa ja multaa. Osaksi sitä kaikkea, minkä yläpuolella minä juuri olin ollut.

Olisiko käynyt niin?

Tuli sellainen hassun hassu ajatus mieleen, että onko kullekki ihmiselle jaoteltu valmiiksi elämässä saatava onnen määrä? Tai vaikka ihan vaan, että kuika paljon onnellisuutta kukin ihminen saa kuukaudeksi käytettäviinsä. Jotenki outo ajatus.

Tai se, että kun tulee näitä "Déjà-vu" - hetkiä.. Niin heräsi sellane ajatus, että jos vaikka jokaiselle, syntymävaiheessaan, on näytetty KOKO tuleva elämä ja nää hetket johtuis sit siitä, että jostain alitajunnan syövereistä muistuu mieleen. Tää vois selittää enne unetki ja tms.

En nyt saa sujuvasti tekstiä aikaseksi, mutta miettikääpä siitä.
Jou!

MATO

MINÄ TAHDON ULOS, TAHDON ULOS KATTILASTA.

Ain't That A Shame?

Only you can make this world seem right
Only you can make the darkness bright
Only you and you alone
can thrill me like you do
and fill my heart with love for only you

Only you can make this change in me
for it's true, you are my destiny
When you hold my hand
understand the magic that you do

You're my dream come true
my one and only you

Only you can make this change in me
for it's true, you are my destiny
When you hold my hand
I understand the magic that you do

You're my dream come true
my one and only you
One and only you

 Kun vaan tuntuu siltä, että minä tarvitsen sinut. Ja taas pitkästä aikaa minä haluan sinut. Kun olet liian kaukana ja kun mulla on ikävä. Ja taas se täysin turhaa varmaan.

 

 
Heavenly shades of night are falling, it's twilight time
Out of the mist your voice is calling, 'tis twilight time
When purple-colored curtains mark the end of day
I'll hear you, my dear, at twilight time

Deepening shadows gather splendor as day is done
Fingers of night will soon surrender the setting sun
I count the moments darling till you're here with me
Together at last at twilight time

Here, in the afterglow of day, we keep our rendezvous beneath the blue
And, in the same and sweet old way I fall in love again as I did then

Deep in the dark your kiss will thrill me like days of old
Lighting the spark of love that fills me with dreams untold
Each day I pray for evening just to be with you
Together at last at twilight time

Here, in the afterglow of day, we keep our rendezvous beneath the blue
And, in the same and sweet old way I fall in love again as I did then

Deep in the dark your kiss will thrill me like days of old
Lighting the spark of love that fills me with dreams untold
Each day I pray for evening just to be with you
Together at last at twilight time
Together at last at twilight time

O jirre god..

Jos tuuli minut veisi
jaksaisinko paremmin?
Jos siivet kasvattaisin
liitäisinko nopeammin?

Jos veteen liukenisin
kestäisinko pitempään?
Jos kidukset kasvattaisin
oppisinko hengittämään?