Ajatusta vain

Mä olen taas niin onnellinen. Mä tunnen rakkautta sisälläni ja kaikki näyttää olevan hyvin. Musta tuntuu että mä olen hyvä, yhtä hyvä kuin muutkin. Mä olen parempi, niinkuin kaikki muutkin ovat. Ja mä olen paras, niinkuin kaikki muutki ovat.
 Ihmiset osaa olla ihania, eikä aina petoja. Mä rakastan niitä silloin, kun ne eivät ole petoja. Mun on hyvä olla ihmisten kanssa. Mä olen ihminen. Mä olen yhtä ihminen kuin muutkin.
 Mutta ihmisenä on hyvä olla. Ihmiset välittävät ihmisistä. Ihminen on laumaeläin. Laumaeläjä. Mullakin on lauma, mut on vain pistetty kahteen laumaan. Ehkä mun kuuluukin yhdistää ne kaksi laumaa. Ehkä mä olen pieni paimenkoira joka kerää lampaita yhteen pinoon.
 Musta tuntuu että lampaita on paljojn. Mutta ei ne ole lampaita, niinkuin sanotaan halveksuen lampaita. Ne on lampaita joista mä välitän, lampaita joista haluan pitää huolta. Ne on ystäviä, tovereita, rakkaita. Ne on mun omia, enkä mä halua että villieläimet tulee napsimaan niitä. Mä haluan, että mun lampaat viihtyy keskenään, eivätkä piittaa onko toinen muhkeampi lammas kuin toinen. Tai onko toisen karvat karheammat kuin toisen.
  Mä rakastan elämää itsessään.
Elämä antaa niin paljon ja ottaa paljon vähemmän, vaikka usein toisin ajatellaankin. Elämä on upeaa ja kun sitä katsoo oikein päin, saa vielä enemmän. Ja kun suostuu näkemään kaiken mitä saa... huhhuh.

Mä tahtoisin että kaikki näkis kaiken niinkuin mä nään, koska täällä on kaunista. Jokaisestakin risukasasta löytyy se leppoisa uni, rauhallinen uni. Makealta maistuva uni. Sen minä tahdon löytää aina, sillä uni tuoksuu herkulta.
 Herkuista minä pidänkin. Niiden houkutus on vastustamaton ja joskus joutuu melkein häpeämään. Mutta ei se mitään; nautinnon suominen itselleen on joskus paikallaan.
 Ja kaiken tahdon nähdä ja kokea. Kaiken tahdon ymmärtää. Kaiken tahdon tietää.

Minä taidan olla sielultani metsän asukki.
Sellainen rölli.
Ehkä metsään vielä muutankin.
Viikoksi tai pariksi.
Kunnes rauha valtaa minut kokonaan.
Unohdan stressin ja kiireen.
Unohdan mitä kipu on.
Mielessäni vain onni.

Voisin ottaa muitakin matkaan ja tuottaa heillekin iloa ja onnea. Ja kun meidät kaikki vain täyttäisi rakkaus olisimme valmiita näkemään totuuden elämästä ja elämisestä. Koska aina kuitenkin tietäisimme mikä on pysyvää ja lopullisesti kierrättyvää.