Tänään on hyvä päivä.

Pienet valonsäteet kurkottivat sänkyni alle. Olin siellä piilossa ollut jo monta monituista vuotta, mutta nyt vihdoin uskalsin oikeasti tarttua säteeseen ja ryömiä ulos piilostani. Kaikkialla oli vain niin tajuttoman kaunista ja yhtäkkiä ihan kaikki tuntui vain niin hyvältä ja oikealta. Minä olin vahva. Minä olin kaunis. Minä kykenin.
  Hämilläni räpyttelin silmiäni ja yritin ymmärtää näkemääni. Seinät eivät enää huojuneet eikä maa järissyt, vaan jostain kuului onnellisten lintujen viserrystä kun ne tekivät lähtöä taas joka vuotiselle etelän reissulleen. Mutta minä en edes etelän reissua kaivannut. Juuri tässä oli hyvä olla ja tähän minä jäisin, niin pitkäksi aikaa kuin se vain mahdollista.

Tahdoin tanssia, nauraa, huutaa ja juosta. Mikään ei enää tuntunut tärkeämmältä. Minä tahdoin vihdoin olla vapaa ja repiä ne vanhat raamit hajalle. Tämä muutos oli alkanut jo ennen kuin minä olin tullut esiin. Kaikki ei enää ollut ennallaan, eikä se saisi enää siihen palata.

Ja ai autuaan onnellista, miten hyvältä käsillä tekeminen tuntuikaan. Oli vapauttavaa tehdä muutakin kuin sitä samaa ainaista ja vanhaa. Leveä hymy kasvoillani minä jaksoin ja kykenin. Ja ai autuaan onnellista, kun joku vihdoin tuntui olevan kateellinen minulle. Kaikella oli vihdoinkin väliä. Kaikesta sai vihdoinkin kiinni.
  Tänään oli jälleen hyvä päivä. Rakastin sitä täysillä ja rakastan yhä. Huominenkin on hyvä päivä. Ylihuominen on hyvä päivä. En näe enää koskaan päivää, joka ei olisi hyvä.


Rupee ittees täysillä rakastamaan
ja vapaudestasi nauttimaan,
tanssimaan ja nauramaan,
ala puremaan ja potkimaan.
Vanhat jutut anteeksiantamaan
ja lujaksi kimmaksi kasvamaan. 


Rakkaudella, SiiseliPiisami