Vaikenen.

Mä silmäni suljen ja kuulen sen äänen. Mä tiedän sen tulon. Ja nenässäni sen vieno tuoksu. Silti niin kauas jää. Ei silmä pysty tavoittamaan, ei kädet yllä.
Mä lumeen painaudun, odotan kevättä. Odotan lumen sulamista harteiltani. Ehkä sitten saan omani, sen mitä niin kauan odottanut, sen mitä todella tahdon. Mutta talvi niin pikä, ei lumi katoa. Pohjoistuuli puhaltaa. Hiuksiini tarttuu ja ravistaa.

Olenko minä ansainnut sinut?